27-vuotiaana kuollut kuvanveistäjä Karl Albert Tallroth oli poikkeuksellinen kuuro aikana, jolloin kuurot olivat tyypillisesti säälin, avun ja hyväntekeväisyyden kohteita. Hänen kantava ajatuksensa oli, että kuurojen pitää itse auttaa itseään, eikä odottaa kuulevien apua. Taiteellisten pyrkimystensä ohella Tallroth oli suomalaisen kuurojen yhdistystoiminnan pioneeri, joka ymmärsi yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkityksen kuurojen voimaantumisessa.

Salla Fagerströmin käsikirjoittamassa ja Noora Karjalaisen ohjaamassa näytelmässä katsoja pääsee uppoutumaan kuuron elämismaailmaan ja olemaan “kuuro” yhdessä esityksen kanssa. Teoksessa murretaan auditiivisen maailman luomia normeja ja tuotetaan informaatiota käyttämällä kuurojen luonnollista aisti- ja kokemusmaailmaa.